Päättymätön riemu

Minun ei pitänyt kirjoittaa Päättymättömästä riemusta mitään, koska en usko, että osaan kuvata lukukokemustani niin, että se houkuttelisi ketään muuta sitä lukemaan.

Pituus: 1061 sivua, joista alaviitteitä 106 sivua ; sanamäärä: paljon ; paino: 1,4 kiloa ; suositeltu lukuasento: istualtaan lukutelineen ääressä, vaihtoehtoisesti kyljellään kirja tukevasti alustaa vasten. Nämä faktat voivat olla liikaa, mutta älkää takertuko niihin.

Päättymättömän riemun juontakin on hankala lyhyesti kertoa. On Incandenzan perheen hallinnoima tennisakatemia. On päihdehoitola ja paljon päihteiden väärinkäyttöä ja -käyttäjiä sekä erilaisia riippuvuuksia. On ONAN (Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon muodostama liittovaltio). On quebeciläiset separatistit, jotka hamuavat erästä tiettyä Viihdepläjäystä. Ei ole vuosilukuja, vaan sponsoroidut vuodet (ns. "valtioiden taloutta piristävä sponsoroitu aika" kuten Lähes äänettömän Maytag-tiskikoneen vuosi ja Depend-aikuisalusvaatteen vuosi). Näistä aineksista Wallace on koonnut tarinan, jonka luettuaan haluaa aloittaa lukemisen alusta.

Kirja on hauska, paikoin ääneen naurattaja. Välillä tekee pahaa, välillä on mykistynyt kirjailijan ajatuksenjuoksusta.

Mutta kirja on myös surullinen ja lohduton tarina ihmisistä, jotka haluavat ennen kaikkea lisätä omaa nautintoaan, viihtyä, vaikka henki menisi.

Massiivisesta pituudestaan ja kokeellisesta kerronnastaan huolimatta lukeminen on helppoa ja tarina vetää mukaansa. Iso osa lukunautintoa on Tero Valkosen loistava suomennos.