Muusikkoja ihan läheltä: Jorma Kukkonen
Tässä haastattelusarjassa pääset tutustumaan hämeenlinnalaisiin tai hämeenlinnalaislähtöisiin muusikoihin ja heidän ajankohtaisiin kuulumisiinsa. Kulloinenkin haastateltava haastaa mukaan seuraavan musiikintekijän. Tällä kertaa kuulumisiaan kertoo Jorma Kukkonen
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen syntyperäinen hämeenlinnalainen, pitkänlinjan (=vanha) laulaja-lauluntekijä ja kitaran rämpyttäjä.
Koska kaupallinen menestykseni musiikkirintamalla on ollut aina vaatimatonta, olen joutunut rahoittamaan rakkaan harrastukseni kunnan hommissa (jumppamaikkana).
2. Mitä ajankohtaista sinulle on meneillään musiikin saralla?
Viimeisin levyni (Kukkonen/Runomaassa) ilmestyi jouluksi 2019. Siinä on vaihteeksi sävellyksiäni ”oikeiden” runoilijoiden teksteihin Saarikoskesta Leinoon.
Tarkoitus on tehdä sille jatko-osa syksyn aikana. Koronan takia levyn kansainvälinen myynti romahti.
Tämä viheliäinen aika lamaannutti minut muutenkin musiikista. Ei jaksa laulaa etänä kuorossa tai maskit päässä. Ei jaksa nostaa kitaraa syliin. Eikä ole kyllä pyydettykään.
Olen sentään jaksanut opiskella kirjoittamista ja kirjallisuutta kesäyliopistossa.
3. Kuvaile suhdettasi musiikkiin?
Ensimmäiset 13 vuotta meni lasten-, maakuntalaulujen ja lauantain toivottujen kanssa.
Sitten tuli Deep Purple ja Black Sabbath. Beatles ja Simon and Garnfunkel pakotti hankkimaan kitaran. Liian vaikeita biisejä. Aloin tehdä heti omia. Ensimmäisen (1971) nimi oli ”Oot mulle armain, minkäs sille voin.” Sillä tiellä ollaan.
Opiskeluaikana Jyväskylässä poliittinen laulu vei mukaanaan. Palasin Rauman kautta Hämeenlinnaan 1989 lyseolle töihin. Seuraavana vuonna liityin sekakuoro Vanajan Laulun riveihin, jossa jatkan vieläkin, jos korona suo.
Tarinaan mahtuu vielä ne noin 20 vuotta vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, kun kierrettiin Ollilan Pekan kanssa (Duo Kautta Rantain) tanssittamassa lukuisilla pikkulavoilla ilojalkaisia ihmisiä.
Olen tehnyt lauluistani kuusi omakustannelevyä (cd) hämeenlinnalaisen kitaristi-tuottaja Willy D:n kanssa. Lisäksi kahdella Vanajan Laulun kuorolevyllä on laulujani kuultavissa kuorosovituksina.
Suhteeni musiikkiin on vahvasti kiinni näissä kokemuksissani.
Parhaimmillaan musiikki on, kun saa olla itse tekemässä sitä: laulamassa kuoron kanssa Hallelujaa irlantilaisessa katedraalissa, duon kanssa häävalssia Röttölän Riihessä, teatterin lavalla täydelle yleisölle tai unilaulua pojan pojalle Aarnille.
4. Millaista musiikkia kuuntelet?
Viitaten edelliseen kysymykseen musiikkimakuni on kokemuksieni myötä laajentunut ilahduttavasti.
Nykyään kaikki käy: laulelma, iskelmä, rock, jazz, kirkkomusiikki ja klassinen.
Eniten herkistyn analysoimaan, kun kuulen jonkun uuden suomenkielisen rockiskelmän. Millaiset sanat, mikä rakenne, onko vetävä melodia ja osaako jäbä laulaa?
Parhaimmalta musiikki kuulostaa kuitenkin aina livenä. Niitä aikoja kaipaan. Jostain syystä autossa kuuntelen useimmiten Yle Puhetta.
5. Musiikkivinkki lukijoille
Yllätä itsesi. Vaihda välillä kanavaa. Anna oudolle mahdollisuus.
Rohkea veto voisi olla kuunnella esim. joku mun biisi. Levyt löytyy kirjastosta: aineistoalue musiikki (cd-levyt) ja tekijä/artisti Kukkonen.
Myös ATK-koneella voi kuunnella otteita levyiltäni ilmaiseksi Soundcloud.com sivustolta.
Jos joku on vielä niin vanhanaikainen, että haluaa ostaa levyjäni, niin eiköhän sekin järjesty.
6. Haasta mukaan seuraava musiikintekijä
Haastan mukaan hämeenlinnalaisen rock -kitaristi ja tuottaja Willy D:n (Hannu Simola)