Hautajaiskengät

Tommi Liimatan Hautajaiskengät (2021) on eleettömän hieno romaani nuoren miehen ja vanhemman miehen, enon ja siskonpojan ystävyydestä.

"Kajaanin lähestyessä tajusin odottavani nimenomaan enon juttuja. En hakenut Ristosta uutta isää - omani oli tukevasti hengissä ja me väleissä; eno nyt vain edusti koko elämänmittaisen perspektiivin metsäläisyyttä, joka pani oman, urbaaniympäristön signaaleihin mukautuneen kognitioni koville. Se oli kiinnostavaa."

Kirjassa kuvataan Arnon matkoja etelästä Kainuuseen tapaamaan enoaan ja muita sukulaisiaan. 

Eno kertoo, poika kuuntelee. Itäsuomalainen tarinankerrontaperinne elää vahvana. Syvimpien tuntojen kertomiseen ei tarvita edes sanoja.

Hautajaiskengät on myös romaani kaupungin ja maaseudun ihmisten ja heidän elämänpolkujensa erilaisuudesta. Liimatan havainnot elämästä ja ihmisistä ovat tarkkoja ja osuvia. 

Akateemisen pojan on tarkoitus kirjoittaa enonsa tarinoiden pohjalta jotain tieteellistä maaseudusta ja sen ihmisistä, mutta valmista ei ehdi tulla. Arnon hautajaispuhe kirjan lopussa on niin hieno, että itkettää.